Tervetuloa sivulle, kirjoitahan kommentti.

Heps, oli aika kiinnostava otsikko, kun sen avasit? Ja miten ihmeessä tiesin, että luet tätä postia? Oon mä vaan aika veitikka ja säämies. Joo, aika vähän on tullut kontakteja tätä kautta. Luulen asian johtuvan siitä, että seuraa haetaan vakiintuneilta nettisivuilta, eikä hakukoneesta. Hmm... pitäis vissiin kirjoittaa tätä englanniksi, ehkä sitten tarttuisi haaviin kravattikaulausia bisnesmiehiä. Noh, kokeilen toista systeemiä, markkinoin tätä sivua satunnaisille chättäilijöille Koodissa. Sitä kautta vois tulla tutuksi jonkun kivan top-kaverin kanssa. 

 

ETUSI HENKILÖKOHTAINEN TAPAAMINEN

Jep, lukemalla blogiani ja kirjoittamalla kommentteja, pääset tutustumaan minuun. Vältyt hankalilta feikki-ilmoituksilta jne. Siitä vaan postaamaan.

Heipä hei, niin se vain on, että kun oikeassa elämässä jotain tapahtuu, niin virtuaalielämä joutuu takapenkille. Kesällä oli kivaa. Tapasin mukavan ukkomiehen, jonka kanssa tavattiin erityisesti kesällä useammankin kerran viikossa. Harvoin luonani, usein luonnossa ja hotellissa, mutta ei koskaan hänen luonaan.

Hyvä tyyppi, mutta mikään ei kestä ikuisesti, eiks niin? Homma loppui siihen, että hän kertoi tapaamisistamme tulleen enemmän velvollisuuksia, kuin vallattomuuksia. No, mitäpä minä siihen vastaan väittämään, jos tyypistä tuntuu siltä, että meikän paneminen käy työstä.

Tuollainen irtonainen ja satunnainen panokaveri on juuri minulle sopiva järjestely, pitää kattoa mistä löytyis seuraava työläinen.

Hämmästyttävää, onnistuin löytämään netistä uuden lupaavan kontaktin tai paremminkin minut löydettiin. Nyt tästä hommasta vihdoin tulee jotain, sillä minusta homma ei jää kiinni ja kun minut on omakuvan kautta löydetty, niin uskoisin mahdollisuuksien olevan hyvät. Kuvia on vaihdettu ja nekin näyttävät oikein hyviltä. Jännää.

Hieno juttu. Joo, kuka arvas, että tässä tietenkin käy näin? Tässä sitä vietetään kiihkeää perjantai-iltaa koneen ääressä. Vastakappaletta ei näy missään ja eihän silloin saa sähköjä päälle, vai kuinka? Rasittavaa. Taitaa olla niin, että mä en vaan osaa viestiä toisten miesten kanssa. No mikäs siinä, kyllähän sitä ajan saa kulumaan kittaamalla siideriä ja dildottamalla.

Savuna ilmaan. Miten niin moni on valmis lyhyiden viestien jälkeen tapaamaan, mutta ei sitten tule paikalle? Ei auta, vaikka puhutaan saldot loppuun, sillä pre-paid hylätään ja pian on uusi kiusanumero pystyssä. Taitaa monella olla vain mielessä se, että saadaan homon henkilöllisyys selville. Jos noin on, niin onpa mielenkiintoista puuhaa!

No tänään ei sitten olekaan suunnitelmaa B ja mitä tehdä? Vois lähteä baariin vaikka siellä en usein käykään. Ehkä suora toiminta toisi paremman tuloksen, nyt kun on tälläinen koko päivän kestäneen kiiman jälkeinen vitutus (heh). Joo, no ensin heilun hetken koodissa.

Siitä on pitkä aika, kun viimeksi mentiin ylöspäin. Tämä vuosi on mennyt samojen vanhojen juttujen kanssa, kuin edellinenkin. Töihin, kauppaan, kotiin ja sitten television ääreen tai vaihtoehtoisesti nettiin. Minusta on tullut oikein erityisen hyvä päivien puhkikuluttaja. Mitään ei tunnu jäävän jäljelle. No nyt on ilmeisesti tapahtumassa miesrintamalla, sillä olen toisinaan meilaillut yhden tyypin kanssa. Tämä näyttää jaksavan siiman päässä, eikä ole heti vaatimassa tapaamista jossain kaupungin puistossa, anonyymisti tietenkin.

Perjantaiksi on sovittu tapaaminen hänen luokseen, vähäsen jännittää. Täytyy varmaan lähteä töistä vähän aikaisemmin, kuin normaalisti, jotta ehtii vähän komistautua. Tällä ikää sitä alkaa tarvita melko monta työvaihetta, ennenkuin mies näyttää edustavalta. Ikävää, kun on tullut toljotettua tuota televisiota niin paljon, nyt paniikki iskee päälle, kun makkaroita löytyy muualtakin kuin lihatiskiltä. No, toisaalta tietynlainen lihatiskimeininki on kuitenkin ihan kivaa.

Monellakohän muuten on tuollaisia lihatiskifantasioita? Melko monella, luulisin. Sellaisia suttuisia ja kipeitä sessioita sitä tulee kehiteltyä mielessä, mutta totuuden hetken koittaessa alkaa ääni aina muuttua kellossa. Samanlaiset fiilikset kiertää nupissa. Innostunut ja hermostunut...

Varsinaiset kokeilut harjoitusparin kanssa alkoivat hieman yllättäen. Vanhempani työskentelivät kolmivuorotöissä ja olin usein hoidossa. Hoitopaikkani oli perhepäivähoitola ja ystävystyin yhden hoitotädin lapsen kanssa. Muutamaa vuotta vanhempana hän oli suuri sankarini ja oli aina kivaa päästä tekemään jotain jännittävää. Leikimme yhdessä vielä hoitosuhteen päätyttyäkin.

Kun siirryin neljännelle luokalle, hän meni yläasteelle ja koulubileiden myötä tytöt astuivat elämään. Tytöistähän pojat keksivät kaikenlaista puhuttavaa ja keskustelimmekin noista oudoista otuksista tosi usein. Kerran hän tuskaili sitä, että ei ole ketään, jonka kanssa harjoitella ja opetella sitä, miten tyttöjen kanssa ollaan. Lähes täysin viattomasti tarjouduin jeesaamaan parasta kaveriani. Mehän voitaisiin harjoitella yhdessä, jos vaan näyttäisit miten...

 

Lapsuudesta nousee monia muistoja, mutta yksi minua on vaivannut ylitse muiden. En tiedä miten vanha olin, mutta taisin olla sellainen kerhoikäinen. Jostain syystä ummetus oli vaivannut ja äiti vei poitsun lääkäriin, jotta saataisiin raukan vatsa kuntoon. Yksi vaihe tutkimusta oli se, että lääkäri kehotti riisumaan housut ja makaamaan pöydällä, jonka jälkeen vatsaa paineltiin sieltä täältä. Tämän jälkeen lääkäri laittoi kumihanskan käteen, rasvasi peppuani ja työnsi sormen sisääni. Jostain kumman syystä tämä tuntui tosi hyvältä. Siitä se idea sitten lähti, kokeilin sisääni kaikenlaisia pikkuesineitä ja myöhemmin vähän isompiakin.

Sanoisin, että näyttää paremmalta kuin onkaan. Siinä minä, ehkä joiltakin muilta sivuilta tuttuna... minut on saattanut nähdä vilaukselta Iskurissa ja Omakuvassa olen edelleen, kuten myös Quntelessa. Niiden kautta tulee kuitenkin minimaalisen vähän yhteydenottoja, joten kokeilen tällä tavalla isompaa verkkoa.

Kolmekymmentä ja jotain, ikuinen vastuunkiertäjä ja venkoilija, muuten olen aika mukava ja huumorintajuinen, tosin liian kyyninen. Syyni kyynisyyteen tuntematon, mutta liittyy varmasti siihen, että en tunne vahvoja kiintymyksen tunteita juuri mitään asiaa kohtaan. Sängyssäkin olen harmillisen intohimoton. Tulee mieleen kerta, jolloin olin kynnettävänä lähetyssaarnaajassa ja velttona mietiskelin, pitäisiköhän kokeilla raitoja. No joo, vakka kantensa valitsee, olen varmaan niin hankala, etten kenellekkään kelpaa. Kuolaa nyt edes kuvaa ja kehu.

Kirjoita kommentteihin yhteydenottopyyntö, jos haluat kuvasi seinälle. Pidän taulun laadukkaana. 

Sainpas hienon idean. Minä ryhdyn keräämään bottomeita tämän sivun alle. Sellainen valvottu ja turvallinen ympäristö sertifioidulle laatu lihalle. Jujuna täytyy olla se, että kaikki kuvansa lähettäneet pitävät patukasta sisällään. Toisaalta voisi tehdä sivun panomiehille, silloinhan olisi mistä valita. Ehkäpä lihatiski saa kuitenkin sen verran monta kuminuijaa liikkeelle, että niistä riittää joku minullekin. Yritän keksiä tavan asettaa tänne valokuvia, jotta päästään alkuun, toisaalta kiirettä ei taida olla, tuskinpa näille sivuille on monikaan tietään löytänyt.

Valitsin tällaisen kauniin (heh, niin varmaan) punertavan teeman. Muistuttaa minua omenasta, eli siemenet sisällä ja posket punaisina. Melko riskaabelia touhua vaan tahtoo olla nykyään. Itse en uskalla lähteä miekkailemaan ilman turvavälineitä, nehän saattavat hyvinkin parantaa tulevaisuudessa elävän minäni elämänlaatua.

Pidemmissä suhteissa pelastusvälineiden käyttö ei ole niin pakollista ja se joka kumin poistaa, antaa naaman loistaa. Ihon hankautuminen toista vasten on parhaimmillaan liukasta touhua ja antaa aivan uusia aistimuksia. Vaikea olla tulematta... tosin bottomiahan se ei niin haittaa, loppu menee sitten vaikka ihan patjana, kyllä se partneri hoitaa, jos haluaa laueta.

Ne siemenet onkin sitten hassumpi juttu, joltakin tulee paljon ja toisen lastia ei tunne lainkaan. Se on aivan parasta, kun kaveri vetäytyy pois ja jättää sisään tosi paljon tahmean liukasta hunajaa. Alasti kämppää ympäri talsiessaan, vaikkapa teeveden kiehumista odotellessa, kankut litisevät iloisesti toisiaan vasten.

Mikäs se omenamato on?  

 

Sama kiertely ja kaartelu jatkuu, ja turhauttavaahan se on. Iltaisin aika kuluu netissä, kun kuolaan isokullisten sonnien perään ja kuvittelen itseni seivästettävän poloisen tilalle. Kuka tietää, miten kehon saa tottelemaan mielen oikkuja? En ole ainakaan vielä löytänyt itseäni hydrauliikkafilmien tilanteista. Kun kokeilen antautua tilanteen vietäväksi, tulen jätetyksi aseman nurkalle, ja en minä niin kamalan näköinen ole.

Kaipa tämä riittää sopivan alakuloisen tunnelman virittämiseen, sillä avatumisien taustalla on se, että saan muutettua tämän nettisivun seuranhakukanavaksi. Hieno idea, mutta jatko riippuu toteutuksesta. Kerrohan sinä, miten saisin sinut sänkyyn kanssani. Tuntosarvi on pitkällä, saa nähdä, kuka nappaa. 

Koskaan en ole tyytyväinen kehooni. Vatsalla on makkaroita, naamalla juustoa ja pepulla voita. Koita siinä sitten esiintyä eroottisesti eduksesi, kun itseluottamus on kuin Siwan kassalla. Kun tämänkin sivun löysit, niin varmasti olet käynyt anonyymejä keskusteluja netissä. Kaikki alkavat mitoituksella, tivataan sitä ja tätä mittaa ja jos joku ei osu tarkkaan haarukkaan, niin vaietaan iäksi. Hankalaa oppia tuntemaan, kun ei pääse vaihtamaan ajatustakaan. Kaikkea muuta kyllä haluttaisiin vaihtaa, ehkä jopa omistajaa.

Hei,

Tässä se on, iki ensimmäinen postitukseni. Nimi hieman viittaa sisältöön, se näyttää ja tuntuu makkaralta sekä kirjoittuu paperille kuin mies. Avautumisia voisi olla toinen hyvin kuvaava teema näille viesteille, kaksimielinen kun on. Jatkossa teen itseäni tutuksi ja toivottavasti tutustun mielenkiintoisiin ihmisiin, kenties sellaisiin, jotka hyväksyvät elämäni sellaisena kuin sitä elän.

Ensimmäinen voimain ponnistus oli sivujen luominen, seuraavat ponnistelut tulevat lähinnä liittymään sisällön luomiseen. Jännittää.